Halvat osakkeet: näin erotat löydön arvoansasta

Moni suomalainen aloittaa sijoittamisen rahastoista, ja se on monelle järkevä tapa hajauttaa omistuksia. Halvat osakkeet voivat silti kiinnostaa, kun omaan salkkuun halutaan valita suoria yhtiöomistuksia. Halpa osake ei kuitenkaan tarkoita pientä kappalehintaa eikä automaattisesti hyvää ostosta.

Osaketta kannattaa pitää edullisena vasta, jos yhtiön tuloksentekokykyyn, kassavirtaan ja taseeseen suhteutettu arvostus on matala. Silloinkin pitää selvittää, miksi markkina hinnoittelee yhtiön näin. Ostettavien yhtiöiden etsiminen kannattaa aloittaa osakesijoittamisen perusteista ja omasta suunnitelmasta, ei valmiista osakevinkeistä.

Tässä artikkelissa halpoja osakkeita etsitään seulonnan avulla. Seula nostaa esiin tutkittavia yhtiöitä, mutta se ei päätä ostosta sijoittajan puolesta.

Yhden osakkeen hinta kertoo vain sen, mitä yhdestä osakkeesta pyydetään pörssissä. 0,80 € maksava osake voi olla kallis, jos yhtiö tekee jatkuvasti tappiota, velkaa on paljon ja uusia osakkeita joudutaan laskemaan liikkeeseen. 250,00 € maksava osake voi taas olla edullinen, jos yhtiö tuottaa paljon kassaa ja sen tulos kasvaa vakaasti.

Arvostusta arvioidaan suhteuttamalla pörssiarvo yhtiön tulokseen, omaisuuteen tai kassavirtaan. Pörssiarvo saadaan kertomalla osakekurssi kaikkien osakkeiden määrällä. Siksi myös osakkeiden lukumäärä ratkaisee: pieni kappalehinta ei tee yhtiöstä pientä eikä halpaa.

Tämä näkökulma täydentää osakkeen kalliin tai halvan hinnan arviointia. Se eroaa myös arvo-osakkeiden selityksestä, jossa käsitellään sijoitustyyliä laajemmin. Tässä painopiste on siinä, miten yksittäinen ehdokas käydään läpi ennen toimeksiantoa.

Suomalaisia ehdokkaita voi hakea Pörssisäätiön Liisan listasta. Palvelussa voi vertailla lähes sataa kotimaista pörssiyhtiötä tunnuslukujen perusteella. Seulaan voidaan ottaa esimerkiksi matala P/E-luku, kohtuullinen velka ja useamman vuoden ajan positiivinen vapaa kassavirta. Rajaukset ovat alku tutkimukselle, eivät ostosuositus.

Käytännössä ehdokaslista kannattaa rakentaa kahdessa vaiheessa. Ensin voidaan poistaa yhtiöt, joiden liiketoimintaa ei ymmärretä tai joiden tulos on selvästi tappiollinen ilman uskottavaa selitystä. Sen jälkeen voidaan vertailla jäljelle jääviä yhtiöitä yhdellä tai kahdella arvostusluvulla. Liian tiukka seula voi jättää kiinnostavia yhtiöitä pois, koska kaikki liiketoimintamallit eivät näy samalla tunnusluvulla. Liian väljä seula taas tuottaa pitkän listan, jonka tutkiminen jää helposti kesken.

Nasdaq European Market Activity tarjoaa näkymän Pohjoismaiden markkinoihin, instrumenttihakuun, markkinasegmentteihin ja First Northiin. Sieltä voidaan koota tutkittava Helsingin pörssin yhtiöjoukko. First Northin yhtiöissä kaupankäynti voi olla vähäistä, joten ostojen ja myyntien toteutuminen haluttuun hintaan ei ole aina varmaa.

Seuraavaksi voidaan avata jokaisen ehdokkaan viimeisin raportti ja verrata lukuja vähintään muutamaan aiempaan vuoteen. Jos tulos, kassavirta ja velka osoittavat eri suuntiin, syy on selvitettävä ennen kuin yhtiö pidetään listalla. Näin seula muuttuu järjestelmälliseksi tutkimustavaksi eikä pelkäksi matalien lukujen etsinnäksi.

Seulonnassa kannattaa rajata ensin toimiala. Pankin, metsäteollisuusyhtiön ja ohjelmistoyhtiön P/E-luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Saman toimialan kilpailijat, yhtiön oma historia ja tuorein raportti antavat paremman vertailupohjan. Laatuyhtiöiden ominaisuuksien tunteminen auttaa näkemään, onko alhainen kerroin seurausta heikosta liiketoiminnasta.

P/E kertoo osakekurssin suhteen osakekohtaiseen tulokseen. Jos osakkeen hinta on 12,00 € ja osakekohtainen tulos 1,00 €, P/E on 12. Matala P/E voi merkitä edullista arvostusta, mutta se voi myös perustua poikkeuksellisen hyvään tulosvuoteen. Tappiolliselle yhtiölle P/E ei yleensä anna käyttökelpoista vastausta.

Suhdanneherkissä yhtiöissä tulos voi olla huipussaan juuri silloin, kun P/E näyttää matalalta. Esimerkiksi raaka-aineen hinnan, kuljetuskysynnän tai rakentamisen vilkkaan vaiheen tuoma tulos ei välttämättä toistu seuraavana vuonna. Tulos voi sisältää myös omaisuuden myynnin, verohyödyn tai muun kertaluonteisen erän. Raportista kannattaa etsiä oikaistu tulos ja verrata sitä liiketoiminnan rahavirtaan.

P/B vertaa pörssiarvoa yhtiön omaan pääomaan. Alle yhden oleva P/B voi näyttää houkuttelevalta etenkin omaisuusvaltaisessa yhtiössä. Luku voi kertoa myös siitä, että taseen omaisuuserien arvon epäillään laskevan tai yhtiön tulevaisuus on heikko. Pelkkä P/B ei siis paljasta aliarvostusta.

EV/EBIT ja EV/EBITDA huomioivat pörssiarvon lisäksi nettovelan tai nettokassan. Ne ovat hyödyllisiä, kun verrataan eri velkarakenteella toimivia yhtiöitä. Vapaa kassavirta kertoo, paljonko rahaa jää liiketoiminnasta investointien jälkeen. Velan määrä, korkokulut, liikevoittomarginaali ja kassavirran kehitys on luettava rinnakkain. Jos voitto ei pitkällä aikavälillä muutu rahaksi, kerroin voi antaa liian myönteisen kuvan.

Osinkotuotto voi tehdä osakkeesta kiinnostavan, mutta korkea prosentti voi johtua nopeasti laskeneesta kurssista. Osingon kestävyyttä arvioidaan tuloksen, kassavirran ja velkojen perusteella. Lisänäkökulmaa saa osinko-osakkeita käsittelevästä oppaasta.

Kuvitellaan kaksi Helsingin pörssiin listattua yhtiötä. Ne ovat esimerkkejä, eivät todellisia sijoituskohteita.

Konepaja A:n osake maksaa 4,00 €. Osakkeita on 100 miljoonaa, joten pörssiarvo on 400 miljoonaa euroa. Yhtiö teki viime vuonna 8 miljoonan euron tuloksen, mutta tulos sisälsi 15 miljoonan euron kertaluonteisen kiinteistömyynnin. Liiketoiminnan kassavirta jäi heikoksi, nettovelkaa on 260 miljoonaa euroa ja tilauskanta pienenee. Matala osakekurssi ei tässä kerro osakkeen olevan halpa.

Palveluyhtiö B:n osake maksaa 40,00 €. Osakkeita on 20 miljoonaa, joten pörssiarvo on 800 miljoonaa euroa. Osakekohtainen tulos on 3,20 €, jolloin P/E on 12,5. Nettokassa on 80 miljoonaa euroa, tulosmarginaali on säilynyt useita vuosia ja vapaa kassavirta kattaa osingon. Kappalehinta on A:ta korkeampi, mutta arvostus voi olla perustellumpi.

Esimerkissäkin päätös vaatisi raporttien lukemista ja toimialan vertailua. Arvostus on aina arvio tulevasta, ei laskinharjoitus.

Ennen ostoa kannattaa vertailla osakevälittäjiä sekä hinnaston että säilytysratkaisun kannalta. Välityspalkkio, mahdollinen säilytysmaksu ja valuutanvaihtokulu pienentävät tuottoa. Pieni toimeksianto voi olla kuluihin nähden kallis. Kulun osuus voidaan arvioida suhteuttamalla palkkio ostosummaan sekä siihen, kuinka pitkään omistusta aiotaan pitää. Rajahintainen toimeksianto antaa ylärajan ostohinnalle, joten se sopii usein erityisesti vaihdoltaan ohuisiin osakkeisiin paremmin kuin markkinahintainen toimeksianto.

Arvo-osuustilillä osakkeen myyntivoitto tai tappio käsitellään verotuksessa yleensä myyntivuonna. Pääomatulovero on 30 % 30 000 euroon asti ja tämän ylittävältä osalta 34 %. Välityspalkkiot vähentävät myyntivoittoa. FIFO-periaatetta sovelletaan arvo-osuustilikohtaisesti, ja pienistä luovutuksista on oma, kalenterivuoden kaikkien myyntien yhteenlaskettuun 1 000,00 €:n luovutushintaan liittyvä sääntö. Tämä voi olla merkityksellistä, jos sijoittaja myy osaketta osissa tai omistaa samaa yhtiötä usean oston kautta.

Osakesäästötilillä voidaan käydä kauppaa ja vastaanottaa osinkoja tilin sisällä ilman välitöntä verotustapahtumaa. Tiliä saa olla henkilöllä vain yksi ja sille tehtävien rahasuoritusten enimmäismäärä on 100 000,00 €. Tuotto verotetaan nostettaessa, ja tappio on vähennyskelpoinen vasta tilin lopettamisen yhteydessä. Osakesäästötilillä listatun yhtiön osingosta ei saa arvo-osuustilille kuuluvaa 15 %:n verovapaata osuutta eikä hankintameno-olettamaa käytetä. Valinta kannattaa tehdä osakesäästötilin ja arvo-osuustilin erojen perusteella, ei vain yhden yhtiön mukaan.

Halpa osake löytyy harvoin katsomalla kurssia. Tutki ensin liiketoiminta, vertaa arvostusta saman alan yhtiöihin, lue velka ja kassavirta sekä arvioi, onko tulos kestävää. Laske myös kaupankäynnin kulut ja verojen vaikutus omaan tilanteeseesi.

Seulonta voi tuottaa hyviä tutkittavia kohteita. Ostopäätös tehdään vasta, kun sijoitusperuste, riskit ja yhtiön osuus salkusta ovat selvillä. Sijoittamisen riskien ymmärtäminen on yhtä tärkeää kuin mahdollisen tuoton arviointi.