Bruttopalkka & nettopalkka – mitä eroa niillä on?

Tavallisissa keskusteluissa palkoista puhuttaessa käytetään usein vain termiä ”palkka” ilman sen kummempaa etuliitettä. Yleensä tällöin oletetaan henkilön puhuvan bruttopalkasta.

Bruttopalkka on yleisin tapa käsitellä palkkaa, sillä lopulliseen nettopalkkaan vaikuttavat monet asiat. Nämä ovat usein vain palkansaajan itsensä tiedossa.

Välillä nämä termit kuitenkin menevät ihmisillä iloisesti sekaisin tai niistä saatetaan puhua ristiin. Selkeytämme tässä artikkelissa brutto- ja nettopalkan eroa.

Bruttopalkalla tarkoitetaan palkkasummaa, josta ei ole vielä vähennetty veroja, työntekijän pidätyksiä tai muita lakisääteisiä maksuja. Bruttopalkkaan voidaan sisällyttää myös erilaisia luontaisetuja kuten lounas- ja liikuntaseteleitä tai autoetu.

Palkkatöissä käyvä henkilö ei bruttopalkkaa näe kuin palkkakuitilla, sillä bruttona se ei tilille asti kilahda. Ennakonpidätys saadusta bruttotulosta vaihtelee ennakonpidätysprosentin mukaisesti.

Työnhakutilanteessa työtehtävän palkka ilmoitetaan aina nimenomaan bruttopalkkana. Myös esimerkiksi tilastoissa esiintyvät eri ammattien keskipalkat ovat aina bruttopalkkoja.

Verotettavaan bruttopalkkaan sisältyy sekä työsopimuksessasi näkyvä rahapalkka että mahdolliset veronalaiset luontaisedut . Verotettaviin luontaisetuihin sisältyvät muun muassa lounas-, puhelin- ja autoedut.

Nettopalkalla tarkoitetaan verojen ja muiden maksujen jälkeen työntekijälle käteen jäävää osuutta palkasta. Tämä on siis se summa, joka todellisuudessa kilahtaa palkkapäivänä tilille saakka.

Nettopalkkaan vaikuttaa työntekijän henkilökohtainen veroprosentti eli ennakonpidätysprosentti. Ennakonpidätyksen suuruuteen vaikuttavat monet asiat.

Ennakonpidätyksen lisäksi nettopalkasta on vähennetty työttömyysvakuutus-, sairausvakuutus- ja työeläkemaksut.

Ennakonpidätys tarkoittaa palkasta pidätettävää eli ennen palkanmaksua vähennettävää veroa.

Työnantaja tilittää ennakonpidätyksen automaattisesti verottajalle, aiemmin toimittamasi verokortin mukaisesti.

Jos unohdat toimittaa verokortin, käytetään ennakonpidätyksessä veroprosenttina 50 prosenttia.

Mistä ennakonpidätys koostuu?

Henkilökohtainen veroprosenttisi koostuu seuraavista Verohallinnon perimistä tuloveroista:

Alle 1 200 euron kuukausipalkalla ei palkastasi pidätetä tuloveroja laisinkaan, vaan ainoastaan työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja 8,19 prosentin edestä.

Korkeimmillaan tuloveroprosentti ja TyEL-maksut voivat lohkaista bruttopalkasta lähes 60 prosenttia. Esimerkiksi miljoonan euron ansiotulilla palkastasi pidätetään noin 56 prosenttia, eli käteesi jää ainoastaan noin 44 prosenttia bruttopalkasta.

Paljonko ennakonpidätys on?

Ennakonpidätys määräytyy yleisemmin veroprosentin nimellä tunnettavan ennakonpidätysprosentin mukaisesti.

Ennakonpidätysprosentti on merkattu jokaisen henkilökohtaiseen verokorttiin. Prosentin suuruus määräytyy kokonaistulojen mukaan.

Väliaikaisesti siihen voi myös itse vaikuttaa. Jos on tehnyt töitä liian pienellä veroprosentilla, muistaa verottaja myöhemmin jäännösveroilla eli niin sanotuilla mätkyillä.

Vastavuoroisesti tuloihin nähden liian suuri veroprosentti saa verottajan myöhemmin palauttamaan ylimääräisiä veroja veronpalautusten muodossa.

Varsinaisten verojen lisäksi palkasta pidätetään muitakin maksuja, jotka eivät nekään ole yhtään sen vapaaehtoisempia kuin verotkaan. Näitä ovat työttömyysvakuutusmaksu sekä työeläkevakuutusmaksu.

Työttömyysvakuutusmaksun suuruus vuonna 2026 palkansaajan osalta on 0,89 %.

Työeläkevakuutusmaksun (TyEL) työntekijän osuus vuonna 2026 on 7,30 prosenttia palkasta. Vuodesta 2026 alkaen TyEL-maksu on sama kaikille ikäryhmille. Aiemmin 53–62-vuotiaat maksoivat korotettua 8,65 prosentin maksua, mutta tämä ikäryhmäkohtainen ero poistui.

Näin ollen pelkkä veroprosentti ei vielä kerro koko totuutta bruttopalkasta pidätettävästä summasta.

Jokainen palkansaaja maksaa verojensa päälle vielä 8,19 % muita pakollisia maksuja (TyEL 7,30 % + työttömyysvakuutus 0,89 %).

Jos oma veroprosentti siis näyttää verokortissa mukavan pieneltä, on syytä muistaa todellisen pidätyksen olevan yli kahdeksan prosenttiyksikköä suurempi!

Lasketaan havainnollistava esimerkki noin 3 400 euron mediaanipalkkaa ansaitsevalle suomalaiselle palkansaajalle.

Käytämme esimerkissä keskimääräisiä kunnallis- ja kirkollisveroprosentteja.

Veronmaksajain Keskusliiton kokoaman palkansaajien veroprosenttien tilaston mukaan 3 400 euron kuukausittaisesta bruttopalkasta veroja ja lakisääteisiä maksuja peritään keskimäärin noin 27 prosenttia.

Näin nettopalkaksi muodostuu (1-0,27) x 3 400 = noin 2 482 euroa.

Kuukaudessa veroja ja lakisääteisiä maksuja pidätetään palkasta noin 918 euroa. Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 11 016 euron verorasitetta.

Tästä 27 prosentista 8,19 prosenttiyksikköä on työeläkevakuutusmaksusta (7,30 %) ja työttömyysvakuutusmaksusta (0,89 %) muodostuva osuus ja noin 18,8 prosenttiyksikköä keskimääräinen veroprosentti.

Työnantaja maksaa edellä mainittujen lisäksi noin 17,4 prosentin työeläkemaksua, sairausvakuutusmaksua sekä työttömyysvakuutusmaksua.

Kokonaisuudessaan työnantaja maksaa 3 400 euron palkasta sivukuluja noin 592 euroa kuukaudessa.

Verokiila eli verojen ja palkan sivukulujen kokonaismäärä on siis noin 918 + 592 eli 1 510 euroa kuukaudessa.

Alla olevassa taulukossa näet suuntaa-antavasti, paljonko eri bruttopalkasta jää käteen nettopalkkana. Luvut perustuvat keskimääräisiin kunnallis- ja kirkollisveroprosentteihin.

Veroprosentti määräytyy pääasiallisesti vuoden kokonaistulojen mukaisesti, mutta siihen vaikuttavat myös monet muut asiat.

Verohallinnon sivustolta löytyvän veroprosenttilaskurin avulla voi kätevästi tarkastaa oman veroprosenttinsa. Palvelua voi käyttää nettopalkka-laskurina, kun haluat selvittää paljonko palkastasi jää käteen.

Palvelu on oiva apuväline varsinkin silloin, kun tulot muuttuvat olennaisesti kalenterivuoden aikana. Näissä tilanteissa alkuvuodesta postitetun verokortin ennakonpidätysprosentti ei todennäköisesti enää pidä paikkaansa.

Suomessa ansiotulojen progressio on eräs maailman jyrkimmistä, joten rajaveroasteesi nousee yli 50 prosenttiin jo 4600 euron kuukausipalkalla. Tämä tarkoittaa sitä, että 100 euron palkankorotuksesta käteesi jää alle 50 euroa.

Pääomatuloissa verotus on kuitenkin huomattavasti edullisempi, sillä maksat niistä 30 prosentin veroa 30 000 euron pääomatuloihin saakka ja 34 prosentin veroa tämän ylittävältä osalta.

Pääomatuloista ei myöskään makseta veroluonteisia eläke- tai vakuutusmaksuja.

Jo keskituloisen palkansaajan kannattaa pyrkiä lisäämään pääomatulojen määrää, kasvattaakseen käteen jäävien nettotulojen määrää.

Osinkotulot kevyellä verolla

Osinkotulot ovat eräs helpoimmista pääomatuloista, joita kuka tahansa voi hankkia ostamalla osinko-osakkeita .

Osinkotuloja verotetaan tavanomaisia pääomatuloja kevyemmin, sillä 15 prosenttia pörssiyhtiöiden maksamasta osingosta on verovapaata tuloa.

Näin maksat osingoista 25,5 prosentin veroa 30 000 euroon asti ja 28,9 prosenttia tämän ylittävältä osuudelta.

Osinko-osakkeisiin sijoittaminen onnistuu helposti muun muassa seuraavien osakevälittäjien avulla: