Bruttopalkka & nettopalkka – mitä eroa niillä on?

Tavallisissa keskusteluissa palkoista puhuttaessa käytetään usein vain termiä ”palkka” ilman sen kummempaa etuliitettä. Yleensä tällöin oletetaan henkilön puhuvan bruttopalkasta.

Bruttopalkka on yleisin tapa käsitellä palkkaa, sillä lopulliseen nettopalkkaan vaikuttavat monet asiat. Nämä ovat usein vain palkansaajan itsensä tiedossa.

Välillä nämä termit kuitenkin menevät ihmisillä iloisesti sekaisin tai niistä saatetaan puhua ristiin. Selkeytämme tässä artikkelissa brutto- ja nettopalkan eroa.

Bruttopalkalla tarkoitetaan palkkasummaa, josta ei ole vielä vähennetty veroja, työntekijän pidätyksiä tai muita lakisääteisiä maksuja. Bruttopalkkaan voidaan sisällyttää myös erilaisia luontaisetuja kuten lounas- ja liikuntaseteleitä tai autoetu.

Palkkatöissä käyvä henkilö ei bruttopalkkaa näe kuin palkkakuitilla, sillä bruttona se ei tilille asti kilahda. Ennakonpidätys saadusta bruttotulosta vaihtelee ennakonpidätysprosentin mukaisesti.

Työnhakutilanteessa työtehtävän palkka ilmoitetaan aina nimenomaan bruttopalkkana. Myös esimerkiksi tilastoissa esiintyvät eri ammattien keskipalkat ovat aina bruttopalkkoja.

Verotettavaan bruttopalkkaan sisältyy sekä työsopimuksessasi näkyvä rahapalkka että mahdolliset ****veronalaiset luontaisedut. Verotettaviin luontaisetuihin sisältyvät muun muassa lounas-, puhelin- ja autoedut.

Nettopalkalla tarkoitetaan verojen ja muiden maksujen jälkeen työntekijälle käteen jäävää osuutta palkasta. Tämä on siis se summa, joka todellisuudessa kilahtaa palkkapäivänä tilille saakka.

Nettopalkkaan vaikuttaa työntekijän henkilökohtainen veroprosentti eli ennakonpidätysprosentti. Ennakonpidätyksen suuruuteen vaikuttavat monet asiat.

Ennakonpidätyksen lisäksi nettopalkasta on vähennetty työttömyysvakuutus-, sairausvakuutus- ja työeläkemaksut.

Ennakonpidätys tarkoittaa palkasta pidätettävää eli ennen palkanmaksua vähennettävää veroa.

Työnantaja tilittää ennakonpidätyksen automaattisesti verottajalle, aiemmin toimittamasi verokortin mukaisesti.

Jos unohdat toimittaa verokortin, käytetään ennakonpidätyksessä veroprosenttina 50 prosenttia.

Mistä ennakonpidätys koostuu?

Henkilökohtainen veroprosenttisi koostuu seuraavista Verohallinnon perimistä tuloveroista:

Alle 1200 euron kuukausipalkalla eli noin 15 000 euron vuosipalkalla, ei palkastasi pidätetä tuloveroja laisinkaan, vaan ainoastaan työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja 8,7 prosentin edestä.

Korkeimmillaan tuloveroprosentti ja TyEl-maksut voivat lohkaista bruttopalkasta lähes 60 prosenttia. Esimerkiksi miljoonan euron ansiotulilla palkastasi pidätetään 56,5 prosenttia, eli käteesi jää ainoastaan 43,5 prosenttia bruttopalkasta.

Paljonko ennakonpidätys on?

Ennakonpidätys määräytyy yleisemmin veroprosentin nimellä tunnettavan ennakonpidätysprosentin mukaisesti.

Ennakonpidätysprosentti on merkattu jokaisen henkilökohtaiseen verokorttiin, joka postitetaan vuoden alussa. Prosentin suuruus määräytyy kokonaistulojen mukaan.

Väliaikaisesti siihen voi myös itse vaikuttaa. Jos on tehnyt töitä liian pienellä veroprosentilla, muistaa verottaja myöhemmin jäännösveroilla eli niin sanotuilla mätkyillä.

Vastavuoroisesti tuloihin nähden liian suuri veroprosentti saa verottajan myöhemmin palauttamaan ylimääräisiä veroja veronpalautusten muodossa.

Varsinaisten verojen lisäksi palkasta pidätetään muitakin maksuja, jotka eivät nekään ole yhtään sen vapaaehtoisempia kuin verotkaan. Näitä ovat työttömyysvakuutusmaksu sekä työeläkevakuutusmaksu.

Työttömyysvakuutusmaksun suuruus vuonna 2024 työntekijän osalta on 0,82%.

Työeläkevakuutusmaksun työntekijän osuus vuonna 2024 on seuraava:

Näin ollen pelkkä veroprosentti ei vielä kerro koko totuutta bruttopalkasta pidätettävästä summasta.

Jokainen 17-52-vuotias maksaa verojensa päälle vielä 8,65% muita maksuja. 53-62-vuotiailla määrä on 10,15%.

Jos oma veroprosentti siis näyttää verokortissa mukavan pieneltä, on syytä muistaa todellisen pidätyksen olevan pahimmillaan yli kymmenen prosenttiyksikköä suurempi!

Lasketaan havainnollistava esimerkki keskimääräistä 3200 euron bruttopalkkaa ansaitsevalle, 18-52-vuotiaalle suomalaiselle.

Käytämme esimerkissä keskimääräisiä kunnallis- ja kirkollisveroprosentteja.

Veronmaksajain Keskusliiton kokoaman palkansaajien veroprosenttien tilaston mukaan 3200 euron kuukausittaisesta bruttopalkasta veroa sekä lakisääteisiä maksuja peritään keskimäärin 27,2 prosenttia.

*Näin nettopalkaksi muodostuu (1-0,272)3200 = 2329,60 euroa.

Kuukaudessa veroja ja lakisääteisiä maksuja pidätetään palkasta 870,40 euroa. Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 10 874 euron verorasitetta.

Tästä 27,2 prosentista 8,65 prosenttiyksikköä on työeläkevakuutusmaksusta ja työttömyysvakuutusmaksusta muodostuva osuus ja 18,55 prosenttiyksikköä keskimääräinen veroprosentti.

Työnantaja maksaa edellä mainittujen lisäksi 19,05 prosentin työeläkemaksua, 1,53 prosentin sairausvakuutusmaksua sekä 0,25 prosentin työttömyysvakuutusmaksua.

Kokonaisuudessaan työnantaja maksaa 3200 euron palkasta kuluja 675,20 euroa kuukaudessa.

Verokiila eli verojen ja palkan sivukulujen kokonaismäärä on siis 870,40 + 675,20 eli 1545,60 euroa kuukaudessa.

Veroprosentti määräytyy pääasiallisesti vuoden kokonaistulojen mukaisesti, mutta siihen vaikuttavat myös monet muut asiat.

Verohallinnon sivustolta löytyvän veroprosenttilaskurin**** avulla voi kätevästi tarkastaa oman veroprosenttinsa.

Palvelu on oiva apuväline varsinkin silloin, kun tulot muuttuvat olennaisesti kalenterivuoden aikana. Näissä tilanteissa alkuvuodesta postitetun verokortin ennakonpidätysprosentti ei todennäköisesti enää pidä paikkaansa.

Suomessa ansiotulojen progressio on eräs maailman jyrkimmistä, joten rajaveroasteesi nousee yli 50 prosenttiin jo 4600 euron kuukausipalkalla. Tämä tarkoittaa sitä, että 100 euron palkankorotuksesta käteesi jää alle 50 euroa.

Pääomatuloissa verotus on kuitenkin huomattavasti edullisempi, sillä maksat niistä 30 prosentin veroa 30 000 euron pääomatuloihin saakka ja 34 prosentin veroa tämän ylittävältä osalta.

Pääomatuloista ei myöskään makseta veroluonteisia eläke- tai vakuutusmaksuja.

Jo keskituloisen palkansaajan kannattaa pyrkiä lisäämään pääomatulojen määrää, kasvattaakseen käteen jäävien nettotulojen määrää.

Osinkotulot kevyellä verolla

Osinkotulot ovat eräs helpoimmista pääomatuloista, joita kuka tahansa voi hankkia ostamallaosinko-osakkeita.

Osinkotuloja verotetaan tavanomaisia pääomatuloja kevyemmin, sillä 15 prosenttia pörssiyhtiöiden maksamasta osingosta on verovapaata tuloa.

Näin maksat osingoista 25,5 prosentin veroa 30 000 euroon asti ja 28,9 prosenttia tämän ylittävältä osuudelta.

Osinko-osakkeisiin sijoittaminen onnistuu helposti muun muassa seuraavien osakevälittäjien avulla: