Mikä on ulosotto ja miten ulosottoprosessi etenee?

Ulosotto on velkojen pakkoperintää, johon joudutaan silloin, kun velallinen ei ole maksanut velkojaan vapaaehtoisesti. Vuonna 2025 Suomessa oli ulosotossa yli 608 000 velallista, ja perittävänä olevan kokonaisvelan määrä nousi 7,3 miljardiin euroon.

Ulosottoon joutuminen vaikuttaa arkeen monella tavalla: osa tuloista ohjataan suoraan velkojen maksuun, luottotiedot kärsivät ja omaisuutta voidaan joutua myymään. Tässä oppaassa käymme läpi ulosottoprosessin vaiheet, suojaosuuden laskennan ja keinot päästä ulosotosta eroon.

Ulosotolla tarkoitetaan laiminlyödyn maksuvelvoitteen pakkotäytäntöönpanoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ulosottoviranomainen perii velkoja velallisen tuloista tai omaisuudesta.

Ulosottoon päätyminen vaatii useimmissa tapauksissa tuomioistuimen päätöksen. Tämä tarkoittaa, että velkoja on ensin hakenut maksutuomion käräjäoikeudesta. Poikkeuksena ovat verovelat ja muut julkisoikeudelliset saatavat, jotka voidaan periä ulosotossa ilman erillistä tuomioistuimen päätöstä.

Ulosoton perusperiaate on yksinkertainen: velkoja hakee saatavalleen ulosottoperusteen, jonka jälkeen ulosottomies ryhtyy toimiin velan perimiseksi. Velallinen saa vireilletuloilmoituksen, jossa kerrotaan velan määrä, velkoja ja maksukehotus.

Ulosotto käynnistyy tyypillisesti silloin, kun velallinen ei ole reagoinut maksumuistutuksiin eikä perintäkirjeisiin. Prosessi etenee vaiheittain:

Ulosottomies voi tietyissä tilanteissa sopia velallisen kanssa maksusuunnitelman, jolloin varsinaiselta ulosmittaukselta voidaan välttyä. Maksusuunnitelma on hyvä vaihtoehto erityisesti silloin, kun velallisella on säännölliset tulot ja kyky suoriutua suunnitelman mukaisista maksuista.

Maksusuunnitelman aikana voidaan tehdä ennakoiva ulosmittaus esimerkiksi omaisuuteen, mutta omaisuutta ei myydä niin kauan kuin velallinen noudattaa sovittua maksuaikataulua. Jos maksusuunnitelmaa ei noudateta, siirrytään tavanomaiseen ulosmittaukseen.

Maksusuunnitelmaa kannattaa aina tiedustella ulosottomieheltä, sillä se voi merkittävästi helpottaa arkea ulosoton aikana.

Ulosmittaus on varsinainen toimenpide, jolla velkoja peritään velallisen tuloista tai omaisuudesta. Ulosmittaus kohdistuu aina ensisijaisesti helpoimmin realisoitaviin varoihin, ja siinä noudatetaan tiettyä järjestystä:

Ulosmittauksessa noudatetaan kohtuullisuusperiaatetta. Velallisen asuntoa tai työmatkoihin tarvittavaa autoa ei viedä, jos velka voidaan hoitaa palkan ulosmittauksella. Tavallista kodin irtaimistoa ei ulosmitata.

Jos omaisuutta joudutaan takavarikoimaan, se kannattaa luovuttaa vapaaehtoisesti. Mikäli velallinen ei suostu yhteistyöhön, omaisuus voidaan takavarikoida poliisin avustuksella.

Ulosmittauksen määrä riippuu tulojen suuruudesta ja huollettavien lukumäärästä. Palkasta ulosmitattava osuus lasketaan nettotuloista seuraavasti:

Kun tulot ovat suojaosuuden ja sen kaksinkertaisen määrän välillä (990,90–1 981,80 €/kk yksin asuvalla), ulosmittaus on kaksi kolmasosaa (2/3) suojaosuuden ylittävästä osasta.

Kun tulot ylittävät kaksinkertaisen suojaosuuden mutta jäävät alle nelinkertaisen (1 981,80–3 963,60 €/kk), ulosmitataan yksi kolmasosa (1/3) koko nettopalkasta. Tämä on yleisin tilanne.

Kun tulot ylittävät nelinkertaisen suojaosuuden, ulosmittaus on 1/3 nettotuloista ja lisäksi 4/5 nelinkertaisen suojaosuuden ylittävästä osasta. Enimmäismäärä on kuitenkin aina 50 % palkasta.

Suojaosuus on rahamäärä, joka jätetään aina velallisen toimeentuloa varten. Suojaosuutta ei ulosmitata missään tilanteessa.

Vuonna 2026 ulosoton suojaosuus on 33,03 euroa päivässä eli 990,90 euroa kuukaudessa. Jokainen velallisen elatuksessa oleva henkilö (esim. lapsi) nostaa suojaosuutta 9,65 euroa päivässä eli 289,50 euroa kuukaudessa.

Kuukausipalkalla olevilla suojaosuus lasketaan aina 30 päivän mukaan riippumatta kuukauden todellisesta pituudesta.

Suojaosuuden määrää tarkistetaan vuosittain, joten se voi muuttua kalenterivuoden alussa.

Velallinen voi saada ulosmittauksesta vapaakuukausia, jolloin palkkaa ei ulosmitata lainkaan. Vapaakuukausia voi saada 2–3 kappaletta vuodessa, ja niitä myönnetään tyypillisesti silloin, kun ulosmittaus on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään vuoden.

Vapaakuukausia kannattaa hakea ulosottomieheltä, sillä ne voivat helpottaa taloustilannetta merkittävästi esimerkiksi joulun tai kesäloman aikaan.

Suppea ulosotto on ulosoton kevyempi muoto, jossa perintä kohdistuu ainoastaan velallisen säännöllisiin tuloihin ja sellaiseen omaisuuteen, jota ei tarvitse muuttaa rahaksi (esim. pankkitilillä olevat varat). Suppea ulosotto soveltuu erityisesti pienempiin velkoihin.

Suppeassa ulosotossa velallinen ei joudu yhtä raskaaseen prosessiin kuin tavallisessa ulosotossa. Jos velallinen todetaan suppeassa ulosotossa varattomaksi, syntyy luottotietomerkintä. Merkinnästä pääsee eroon maksamalla suppeassa ulosotossa olleet velat kokonaan.

Suomessa ulosottotehtäviä hoitavat kihlakunnanvoudit ja kihlakunnanulosottomiehet, jotka kuuluvat Ulosottolaitokseen. Jokaiselle velalliselle nimetään oma ulosottomies, joka hoitaa kaikki kyseistä velallista koskevat asiat.

Ulosottomiehen kanssa voi asioida sähköisesti osoitteessa ulosottolaitos.fi tai puhelimitse. Sähköinen asiointi on helpoin tapa hoitaa ulosottoasiat, tarkistaa velkatiedot ja sopia maksusuunnitelmista.

Ulosotossa perittävälle velalle kertyy korkoa. Velasta peritään viivästyskorkoa eräpäivän jälkeen 180 päivän ajan luottosopimuksen mukaisesti. Tämän jälkeen sovelletaan yleistä viivästyskorkoa, joka on tällä hetkellä noin 7–10 %.

Lisäksi ulosotosta aiheutuu hallinnollisia kuluja (taulukkomaksut), jotka peritään tulojen ulosmittauksen yhteydessä ensimmäisten 18 kuukauden ajan. Jos ulosmittaus jatkuu tämän jälkeen, taulukkomaksut poistuvat.

Ulosottovelat vanhenevat laissa säädetyn ajan kuluttua. Vanhenemisajat ovat:

• 15 vuotta maksutuomion antamisesta. Tämä on yleisin vanhenemisaika.
• 20 vuotta, jos velkoja on luonnollinen henkilö tai velka perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun.

Kun vanhenemisaika on kulunut, velkaa ei voi enää periä. Velkoja voi kuitenkin hakea tuomioistuimelta 10 vuoden jatkoaikaa tapauksissa, joissa velallinen on esimerkiksi piilotellut omaisuuttaan tai muuten olennaisesti vaikeuttanut velan perintää.

Ulosotosta pääsee eroon usealla tavalla:

• Maksa velat pois. Nopein keino. Vuonna 2025 noin 38 % velallisista selviytyi veloistaan maksamalla ne kokonaan.
• Hae velkajärjestelyä. Käräjäoikeudelta voi hakea yksityishenkilön velkajärjestelyä, joka johtaa maksuohjelmaan ja lopulta veloista vapautumiseen. Velkajärjestely kestää tyypillisesti 3–5 vuotta.
• Sovi maksusuunnitelma. Ulosottomiehen kanssa voi sopia maksusuunnitelman, joka voi olla joustavampi kuin automaattinen palkan ulosmittaus.
• Hae velkaneuvontaa. Talous- ja velkaneuvonta on ilmainen palvelu, joka auttaa velkaongelmien ratkaisussa ja velkajärjestelyhakemuksen tekemisessä.
• Odota vanhenemista. Velat vanhenevat 15–20 vuodessa, mutta tämä on pitkä ja raskas tie.

Ulosottoon joutuminen näkyy luottotiedoissa ja ulosottorekisterissä. Maksuhäiriömerkintä syntyy, kun velka menee ulosottoon, ja se vaikeuttaa esimerkiksi lainan saamista, vuokra-asunnon hankkimista ja jopa puhelinliittymän avaamista.

Ulosottorekisteriin jää merkintä myös ulosoton päättymisen jälkeen. Varattomuusmerkintä säilyy rekisterissä tyypillisesti kaksi vuotta. Luottotietojen palautuminen kestää yleensä 2–4 vuotta ulosoton päättymisestä.

Ulosoton periminen ulkomailta on haastavaa, mutta ei mahdotonta. EU:n sisällä tuomioistuinten päätöksiä voidaan panna täytäntöön toisissa jäsenmaissa Bryssel I -asetuksen nojalla.

Ulosottoa ulkomaille pakenemalla ei kuitenkaan pääse eroon veloistaan. Velkojen vanhenemisaika on 15–20 vuotta, joten ulkomailla olisi asuttava vastaava aika ennen kuin velat vanhenevat. Lisäksi kansainvälinen perintäyhteistyö tiivistyy jatkuvasti.

Ulosottovelallisten määrä on kasvanut Suomessa tasaisesti viime vuosina. Vuonna 2025 ulosotossa oli yli 608 000 velallista, mikä ylitti ensimmäistä kertaa 600 000 velallisen rajan. Kasvu edellisvuodesta oli 3,7 %.

Velallisista 91 % on yksityishenkilöitä. Noin 35 %:lla velallisista velkamäärä on alle 1 000 euroa, eli monelle ulosottoon joutumisen taustalla on suhteellisen pieni summa.

Perintätulos saavutti vuonna 2025 kaikkien aikojen ennätyksen: 1,477 miljardia euroa. Perittävänä olevan kokonaisvelan määrä on 7,3 miljardia euroa.